There's a hole in my chest

Hei taas pitkästä aikaa! Aikaa on taas kulunut,ihme kyllä. Synttärini tulivat ja menivät ja meno oli kyllä suhteellisen hauskaa. Kiitän ystäviäni siitä vaikka ei siltä draamalta vältytty..jopa kihlattuni pääsi tulemaan lomille juuri silloin mikä teki minut onnelliseksi. Vaikka emme ehtineet olla paljoa kahdestaan koska näimme ystäviämme. Onneksi kihlattuni on pärjännyt.

Miten sitten itse olen kestänyt intin ja erossa olon? En kovinkaan hyvin...välillä tuntuu että olo on okei mutta heti kun annan itseni kuvitella liikoja niin vaivun ikävään ja epätoivoon.Onneksi viereisessä talossa on ystäväni joka on myös inttileski tällä hetkellä. Olemme vieneet yhdessä koiria illalla ulos ja viettäneet aikaa yhdessä. Mutta se ei aina riitä parantamaan oloa. Jos en viikonlopun aikana valmista itseäni eronhetkeen niin lähtö tuntuu kahta pahemmalta. Viimeisin lähtö oli raskas,jätin itseni niin haavoittuvaiseen tilaan enkä kunnolla valmistautunut. Nyt se sitten kostautuu,kaikki tuntuu pahalta ja on niin kova ikävä. Tiedän että intti on välttämätön ja pakko käydä mutta en malta odottaa että Teemu pääsee pois. Rukoilen myös että hän pääsisi puolessa vuodessa pois...sen vielä voin kestää. Mutta aika tuntuu menevän viikolla niin hitaasti jos olen yksin. Yritänkin keksiä tekemistä itselleni koko ajan jotta en ehtisi ajatella koko aikaa. Olen varmaan aika rasittavaa seuraa ajoittanin nyt kun Teemu on poissa. Mielialani ovat kyllä vaihdelleet paljon viime aikoina. Välillä tuntuu etteivät ihmiset vain jaksa olla kanssani. Mutta kyllä sen ymmärtää. On vain niin ikävä Teemua ja tuntuu että osa minusta on hänen mukanaan. Pitää vain yrittää kestää.

No muita kuulumisia; inssin uusinta oli ja en päässyt läpi...menen vaan niin panikkiin kun minua tarkkaillaan. Ja jos tulee yksikin virhe niin keskittyminen herpaantuu. Vaikka ajotunti meni taas todella hyvin ennen inssiä. Ei voi kuitenkaan mitään. Ja tässä kuussa tulee tiukka rahatilanne koska minulla on joku kuukausipalkan tasaus...jippii. Pitää olla tarkkana. Ja olin Within temptationin keikalla. Se oli aivan mielettömän hyvä ja upea! Sharon on niin hyvä esiintymään ja ihanan energinen. Hän otti yleisöä hyvin mukaansa. Nautin esityksestä todella paljon.
Kiitän ja kumarran ja poistun lavalta.

Sinä lähdit pois,minä katselin parvekkeelta,loittonevaa selkääsi..

Hei lukijat jos teitä on! On taas aika vierähtänyt nopeasti eteenpäin ja eletään heinäkuuta. Kohta on syntymäpäiväni ja täytän 20 - vuotta. Tuo luku tuntuu niin kauhean isolle vaikka ei se ole loppu peleissä vielä edes iso. Aion luultavasti pitää kaveri synttärit,tosin ihmismäärä ei voi olla liian suuri,ei tähän pieneen asuntoon mahdu niin paljon ihmisiä.

 Tosin nyt asunto tuntuu isolta koska kihlattuni lähti armeijaan ja olen yksin täällä seuraavat kaksi viikkoa. Olo on todella haikea ja itkettää koko ajan kun vain ajattelen että olen yksin kaksi viikkoa. En yöllä nukkunut hyvin koska heräsin tunnin välein ja alkoi itkettää. Tiedän ettei armeija ole lopullista mutta en vaan voi tälle tunteelle mitään että on niin helvetin yksinäisen oloista. Olen vain tottunut siihen että kotona on aina joku minun lisäkseni ja potkii minut ylös sängystä ja tulee herättämään söpösti. Eniten kaipaan läheisyyttä,tuntuu todella pahalta tietää että ei saa hellyttää pariin viikkoon. Aika tuntuu matelevan,ja tuntuu että samalla se positiivinen puoleni olisi kadonnut pois. Yritän olla positiivinen ja ajatella "että vain kaksi viikkoa" mutta se on todella vaikeaa sillä kaikki huoneet muistuttavat että Teemun pitäisi asua kanssani. Mutta ei tässä auta muuta kuin porskuttaa eteenpäin vaikka tuntuu välilä tosi pahalta. Eniten ärsyttää kun joku jätkä tulee ja sanoo että intti on vaan pakko käydä että turha sitä surra. Tuollainen kommentti ei auta ollenkaan oloa koska tietää että se on totta mutta ikävöinnille ei voi mitään eikä sille että on haikea olo kun ei saa hetkeen läheisyyttä. Ymmärrän että jätkät pitävät inttiä jonain ihme miehisyyden kasvatuspaikkana mutta suoraan sanoen ihailen niitä jotka menevät siviili palvelukseen,he saavat sentään olla rakkaidensa kanssa.

Muuta elämässäni? No inssi oli viime viikolla. Pääsin käsittelykokeen läpi mutta ajokoetta en. Ei se sinänsä haitannut mutta lisäkuluja siitä tietenkin tuli. No pitää ensi kerralla yrittää päästä läpi. Lisäksi olen menossa katsomaan Within Temptationia heinäkuun lopussa yhden hyvän ystäväni kanssa. Olen kyllä miettinyt että ostaisin vielä yhden lippun poikaystävälleni yllätykseksi kun hän tulee lomille. Muuta ohjelmaa ei oikeastaan ole. Lähden huomenna serenaan ystäväni kanssa ja perjantaina kummitätini tulee käymään kylässä. Mutta muuta ei ole,tietenkin työt mutta tällä viikolla ei ole kuin torstaina töitä koska olen ollut sairaslomalla kurkkuni takia,ääneni oli ihan mennyt. Nyt alan pikkuhiljaa olemaan terve ja voin palata töihin...ihan mukavaa sinäänsä koska saan jotain tekemistä ja muuta ajateltavaa.
Minä kiitän,kumarran ja poistun paikalta!