Heippa taas! Aikaa on taas kulunut kohta kuukausi (aika menee yllättävän nopeasti). En ole hetkeen taas kirjoitellut koska ei ole ollut sellaista oloa. Taas viikonloppu tuli ja meni ja Teemu sen mukana. Viikonloppuna nähtiin aika paljon ystäviä ja koko lauantai päivä menikin NHL:n pelaamiseen. Itse lagailin koneella kun ei tuo jääkiekko oikein osaa kiinnostaa. Harmitti hieman myös se etten saanut kauheasti kahden keskistä aikaa kultani kanssa. Ja nyt tulevalla viikolla hän lähtee heti tiistaina leirille eikä pysty ottamaan yhteyttä kunnolla. Sen kyllä kestän että hän ei soita mutta edes yksi viesti on se mikä pitää mieleni jotenkin selvänä. Onneksi olen sentään nähnyt ystäviäni jotka jaksavat tukea minua.
Töissä ei ole mitään uutta,paitsi että kaikki tuntuvat lähteävän ja meillä kun valmiiksi jo vähän henkilökuntaa. Ja tuntuu kyllä ettei lääkitys myöskään ole kaikkien kohdalla ihan oikein (varsinkaan hoitajien xD) Mutta onneksi on ihania työkavereita joiden avulla jaksaa päivät. Aamuvuorot vain tuntuvat aika raskailta herätyksen kannalta,ei vain jaksaisi nousta sängystä välillä. Onneksi päivä lähtee käyntiin kun saa vähän kofeiinia elimistöön. Välillä tuntuu myös että vastuuta ja tehtäviä tulee koko ajan lisää eikä jaksamus enää riitä.
Tanssi on nyt alkanut ja nautin siitä kyllä todella paljon vaikka olenkin aika ruosteessa xD. Välillä tosin menee hermot koska tuntuu etten osaa ja olen muihin verrattuna ihan surkea. Mutta silti se pitää mieleni virkeänä ja kunto alkaa kehittyä jotenkin. Olen myös alkanut käydä uimassa ystäväni kanssa. Se on todella rentouttavaa ja mukavaa kun saa samalla viettää aika ystävän kanssa ja samalla urheilla. Se on hyvää ajanvietettä ja viikko sujuu mukavasti eteenpäin. :) Välillä tuntuu että voisin luovuttaa ja maata vain jossain mutta kun tiedän että kultani tekee parhaansa ja yrittää selvitä armeijasta meidän molempien vuoksi niin ei itsekkään halua luovuttaa vaan yrittää jaksaa ja taistella arjen kanssa vaikka välillä tuntuukin ylivoimaiselta.
Kiitän ja kummarran!
