Hei arvoisat lukijat jos teitä on siellä jossain! Olen valmistunut ja selvisin hengissä. Juhuu! Miksi siis kauhea olo ja stressi? Olen saanut työpaikan jossa on ihanat asukkaat ja tyäntekijät,joten miksi siis stressaa ja itkettää? Syynä on pomoni. Hän on aivan ihmeellinen persoona. Muuta en voi sanoa. Ja hän kohtelee ihmisiä epäoikeuden mukaisesti. Tuntuu että koska olen nuori ja vasta valmistunut niin minua voidaan pomottaa miteen huvittaa,jopa työntekijöiden keskuudessa esiintyy tällläista. Eikä asiaan auta että mietin töitä myös vapaa-ajalla ja stressaan että kenen kanssa olen työvuorossa. Vapaa-ajalla tiuskin poikaystävälleni ja tuntuu etten jaksa mitään. Ja tuntuu etten ehdin pitää kénenkää yhteyttä.
Siinä tuleekin toinen asia. Tuntuu etten ehdi enää nähdä ystäviäni niin kuin ennen. Vaikka olen muuttanut omaan asuntoon poikaystävän kanssa niin silti tuntuu etten ehdi mitään. Olen vuorotyössä ja vuoroni ovat vaihtelevat. Toinen mikä vie aikaa on bändi. Tarkoitus on kuitenkin yrittää saada bändiä esille ja saada itsensä kuuluvaksi. Välillä tuntuu ettei voimat riitä. Mutta yritän silti. Ja tuntuu että aina kun tulee joku väärinymmärrys tai riita niin kaikki on minun syytä ja saan anoa anteeksi. Toisinaan tämä todella ottaa aivoon mutta en jaksa suuttua tai sanoa mitään,mieluummin alistun vain pyytämään anteeksi ja säelittämään paskaa. Olenko liian kiltti? Jotkut ehkä ajattelee niin mutta en jaksa vaan välittää,oon liian uupunu.
No mutta en jaksa valittaa,elämä on vain elämää. Joskus pitää vaan tottuu siihen mitä on. Elämä ei ole reiluu. Mutta pääasia on että mulla on Teemu ja mun ihanat ystävät Laura ja Siru vaikka ei nähdäkkään niin usein. Ja siitä kiitän heitä. Saara kuittaa ja poistuu paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti