Hei taas kaikille! (Jos siellä vielä joitakin on) Taas on aika vierähtänyt melkeinpä vuoden verran ja paljon on ehtinyt tapahtua, ei niin hyviäkään asioita...No en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Jos ihan ensin vaikka kertoisin että voin melko hyvin tällä hetkellä, on toki paremminkin mennyt mutta kyllä se tästä. Kesäkuun alku meneillään ja huomenna alkaa yövuorot...ihanaa -.- No toisaalta saan rahaa hyvin koska viikonloppu lisät.
Suurin asia mikä on muuttunut tässä ajassa on se, että erosin Teemun kanssa jouluna. Kuulitte kyllä...minulla meni vain hermot hänen alkoholin käyttöön jota hän ei osannut yhtään kontrolloida ja siihen että tuntui kuin olisin ollut hänen huoltajansa enkä puolisonsa. Minun piti aina huolehtia siivouksesta ja kehoittaa vähintään kymmenen kertaa imuroimaan. Hoidin kaikki tärkeät asiat ja elimme pitkälti minun tuloilla, eli vastuullani oli että ruokaa oli jääkaapissa. Toki hän maksoi puolet vuokrasta ja nettimaksun mutta ei mitään muuta yhteisiä kuluja. Tuntui että loppu vaiheessa olimme vain ystäviä ketkä asuvat saman katon alla. Suhteemme ei ollut tasavertainen ja tuntui kuin hän eläisi minun siivellä ja minun pitäisi huolehtia hänestä. En vai jaksanut sitä enää! Rupesin kuvittelemaan kymmenen vuotta eteenpäin ja tiedättekö mitä, en voi kuvitellakkaan että hankkisin edes lapsia hänen kanssaan. Olisin joutunut huolehtimaan hänestä, lapsista ja koirasta. ja lisäksi teen vielä työtä jossa huolehdin ihmisistä. Kysyin itseltäni, kuka huolehtii minusta? Huomasin että ei kukaan, joutuisin huolehtimaan itse itsestäni. En halunnut sellaista elämää joten tein elämäni vaikeimman päätöksen. Oli kauheaa nähdä miten sanani särkivät hänet kokonaan. No nyt hän on minulle katkera mikä on kyllä ymmärrettävää mutta olen yhdestä asiasta hänelle kyllä vihainen. Heti erottuamme hän julkaisi facebookissa päivityksiä mitkä olivat todella vihjailevia ja paljastavia liittyen eroomme. Tämä asia ei kuulu kellekkään muulle kuin minulle ja hänelle. Lisäksi hän levitti kaikille paskaa että olisin pettänyt häntä ystäväni kanssa mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. No tietenkin moni yhteisistä kavereista kääntyi minua vastaa tai no oikeastaan vain yksi mikä oli surullista sillä hän ei edes suostunut kuuntelemaan minun versioita erosta. Kaikki muut suostuivat kuuntelemaan kummankin version ja pysyivät molempien kavereina mistä olen kiitollinen. Muutin Järvenpäähän aloittamaan uutta elämää sillä Kerava on turhan pieni kaupunki.
Olen jotenkin selvinnyt mutta karu totuus on se että olen melko yksinäinen. Nään ystäviäni ehkä kolme kertaa kuukaudessa mikä on pientä verrattuna aikaisempaan elämään. No positiivista on se että olen laihtunut melkein kymmenen kiloa eron jälkeen. Tosi väärällä tavalla...Ja no seurustelen tällä hetkellä maailman ihanimman ihmisen kanssa joka arvostaa minua ulkoisesti kuin sisäisesti, toisin kuin exsäni, hän oli kuulemma sanonut mummolleni että "ei Saara ulkoisesti ole kaunis mutta sisäisesti on". On minua sitten arvostettu ihan hirveästi edellisessä suhteessa. Ja tuon hän sanoi kun olimme vielä yhdessä. Tajuaa että ei hän arvostanut minua kokonaisuudessa. Nyt olen onnellinen uuden poikaystäväni kanssa ja on hämmentävää kun joku jää vain tuijottamaan sinua ja totetaa, että hän on niin onnekas kun on saanut tuollaisen herkun..:) Tuntuu mukavalle! Tosin joitakin asioista on jäänyt edellisestä suhteesta mitkä eivät ole niin hyvä asioita. Nyt pitää opetella kertomaan jos joku vaivaa tai surettaa eikä pitää sisällään mitä olen aina tehnyt. Hämmentävää että jotakuta oikeasti kiinnostaa mikä minua vaivaa ja haluaa kuulla siitä. Muutimme nyt kesäkuun alussa yhteen, ehkä vähän hätäistä mutta olemme asuneet käytännössä katsoen maaliskuusta asti yhdessä epävirallisesti. Nyt minulla on olo että joku arvostaa minua kokonaisvaltaisesti ja on kiinnostunut minun hyvinvoinnista. Hänessä on myös upeaa se, että hän osaa ja tekee todella hyvää ruokaa. Olen ihan hämmentynyt, että joku tekee kodissani vapaaehtoisesti ruokaa. Exäni ei koskaan tai ehkä kolme kertaa sen aikana mitä olimme yhdessä teki ruokaa ja olimme kuitenkin neljä vuotta yhdessä. Tekosyy oli ettei jaksa kun töissä on joutunut tekemään jo. NO tähän voisin todeta että en minäkään jaksa siivota hänen jälkiään kun olen siivonnut koko työpäivän asukkaiden jälkiä..no onneksi se on ohi. Voin rehellisesti toivottaa exälleni kaikkea hyvää ja toivon että hän joskus ymmärtäisi miksi jätin hänet vaikka tuntuu kyllä aika kaukaiselta.. No toki voin myötntää että olisin voinut yrittää olla enemmän rehellinen hänelle ja puhua asioista...mutta tehty mikä tehty. Täytyy kyllä sanoa ettei päätökseni siltikään kaduta. Ja sainkin hyvän neuvon eropäätöstä miettiessäni: Niin kauan kun en itse tunne katumusta erosta niin tietää tehneensä oikean päätöksen. Ja edelleenkin olen vain helpottunut että ei tarvitse huolehtia enää kenestäkään muusta kuin itsestään.
No kevät on sujunut melko laajoissa tunnetiloissa. Välillä on onnellinen ja iloinen ja välillä itkettää ilman syytä. Suurin takaisku oli ehkä se kun koirani Bobi kuoli vapun aikaa. Hänellä oli maksatulehdus ja lisäksi jokaisessa nivelessä nivelrikko. Ei voitu enää antaa särkylääkkeitä koska maksa ei sitä kestänyt. Lopulta tilanne kärjistyi kun Bobin suoli lakkasi toimimasta. Yritettiin antaa peräruiskeita ja ja vaikka mitä mutta ilmeisesti suolessa oli tulppa joka olisi pitänyt leikata. Eläinlääkäri totesi että Bobi kuolisi luultavasti nukutusaineisiin sillä maksa ei pysty niitä käsittelemään. Teimme siis päätöksen että Bobi pääsee kivuttomasti ja rauhassa pois. Olihan se raskasta kun tuntui että kaikki kaatuu päälle ja kaikki rakkaat asiat katoavat elämästä. Ensin koti ja ystävät ja nyt rakas koirani. Toivottavasti elämä alkaisi voittaa jos pikkuhiljaa.
R.I.P BOBI
No ehkä tämä oli tässä tältä erää, Saru kiittää ja kumartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti