keskiviikko 19. elokuuta 2015

Pohdiskelua, töitä ja flunssaa

Heipähei kaikki ketä siellä on! Kesä on hujahtanut ohi ja on palattu karuun arkeen. Pidin kesälomani heinäkuussa joten olen palannut jo töihin. Olisin kyllä voinut olla pidempääkin. Loma menee nopesti kun on tekemistä. Loman lopussa tulin kipeäksi , mikä oli kyllä melko rasittavaa. Ironista on se, että ehdin olla viikon töissä ja olen taas kipeä tällä hetkellä..pahaa karmaa tai jotain.

Lomalla tuli käytyä Ruotsissa Järvassa pelaamassa fresbeegolfia. Poikaystäväni halusi niin kovasti päästä sinne enkä minä voinut millään sitä kieltääkkään. Ja toki minusta oli hienoa nähdä Euroopan kaunein fresbeegolf rata.Olin silloin hieman kiepä, joten reissu sinne oli melko uuvuttava. Oli muutenkin sääli, että olin laivamatkan ajan kipeä, se söi voimia aika paljon. Kävimme myös Kotkan meripäivillä, koska Within Temptation oli siellä esiintymässä monen muun artistin lisäksi <3 Mutta itse menin pääasiassa katsomaan Within Temptationia. Toki Amaranthe ja Turmion Kätilöt olivat myös odotettuja. Miksauksessa oli vain koko päivän ajan ongelmia. Mikit sammuivat välillä ja soittimet olivat aivan liian kovalla niin ettei laulua meinannut kuulua ollenkaan. Ja Within Temptationin keikan aikana sammui sähköt kokonaan kaikista soittimista ja mikeistä. SE oli  ärstyttävää!
Ilmat olisivat kyllä saaneet olla lämpimämpiä mutta ei tälle Suomen kesälle oikein voi mitään.

Lomalla oli tietenkin myös aikaa pohtia hieman tätä omaa elämän tilanettani. Olen nyt tyytyväinen elämän tilanseeseen ja olen nähnyt yhtä ystävääni ketä en nähnyt lähes vuoteen, en tosin tiedä miksi. Hänen kanssaan oli helppo jutella erilaisista asioista eikä hän tuominnut minua erosta eikä pahemmin maininnut edes exääni, mistä olen kiitollinen. Joskus minusta tuntuu etteivät ihmiset tajua etten halua pahemmin kuulla enää hänestä sillä hän on osa menneisyyttäni. Toki minua kiinnostaa tietää että hänellä on kaikki hyvin mutta mitään syvempää en halua hänestä kuulla. Mutta koska olen niin kiltti, en viitsi sanoa mitään. Välillä pohdin myös, että kuinka moni meidän yhteisistä kavereista oikeasti on sitä mieltä että tein väärin erostessani hänestä? Varmaan aika moni....Kyllähän se huomaa siitä, kun pari yhteistä kaveria enää ottaa aktiivisemmin yhteyttä. Toki tiedän, että pitäisi välillä itsekkin ottaa yhteyttä ja niin olen tehnytkin mutta kun huomaa ettei yhteys pysy ellei itse ole ottamassa yhteyttä, se laittaa miettimään mitä ihmiset oikeasti ajattelevat. Toisaalta en jaksa välittää enää sillä kukaan ei tiedä millaista elämäni oli silloin exäni kanssa eikä kukaan halua ymmärtää. He näkivät vain päälli  pinnan ja olen hyvä esittämään että kaikki on hyvin. Ja ihan sama mitä muut sanovat, päätös on minun eikä kenenkään muun. Olen kesän aikana alkanut jo sopeutumaan tähän tilanteeseen että vanhaa porukkaa näkee ehkä kerran kuussa. Toki näen kahta parasta ystävääni aina kun vain työt ja opiskelut sallivat. He ymmärtävät eivätkä ole kritisoineet päätöstäni. He ovat ilmaisseet mielipiteensä mutta eivät muuta.

Se mikä satuttaa eniten on , että kuulee erinnäisiä väyliä pitkin ystävän puhuvan minusta ja eroasiasta paskaa toisen inhoamani  ihmisen kanssa. Ensinäkin asia ei kuulu milläänlailla heille ja toiseksi  ero ei ole heidän asia puhua eikä sen pitäisi liittyä millään tavalla heidän elämäänsä ja kolmanneksi minulle voi myös suoraan sanoa mitä mieltä on. Olen todella pettynyt tähän kaveriin sillä luulin ja oletin hänen puheista ettei meidän ero vaikuta ystävyyteemme ja ero on minun ja exäni välinen asia. Toisin kuitenkin on. Tässä vaan huomaa kuinka vaikea on luottaa yhteisiin kavereihimme koska et tiedä mitä he oikeasti ajattelevat ja onko kaveruus minun kanssa pelkkää kulissia. Toki voin vaan kuvitella, että exälläni on sama ongelma niiden ihmisten kanssa ketkä ovat minun kanssa tekemisissä. Hieman ristiriitainen tilanne. Pitäisi vaan yrittää etsiä täältä  omalta paikkakunnalta uusia kaveri piirejä sillä ne oikein usko että vanha porukka tulee pysymään jos se on nyt jo näin etäinen.

Välillä tuntuu ettei helpolla pääse siviilissä eikä töissä. Elämässä tulee vielä muutoksia ja niihin pitää vain sopeutua. Katsotaan mihin tämä syksy vielä minua kuljettaa. Mutta onneksi minulla on pysynyt rakas poikaystävä koko ajan vierellä  ja lapsuuden ystävät. Lisäksi olen nyt virallisesti vapaa (eronnut), mikä on melko vapauttavan tuntuista.

Saru kiittää ja poistuu väliaikaisesti näyttämöltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti