Itsenäisyyspäivän ajatuksia

Hoho...tässä sitä ollaan ja vietetään itsenäisyyspäivää. Sinänsä onhan se hienoa, että Suomi on itsenäinen ja vapaa maa. Mutta ei ole kiva viettää itsenäisyyspäivää yksin kotona seurana perhe joka tollottaa tuntematonta sotilasta. Oma kulta on kotona oman perheensä kanssa eikä pääse näkemään kuin vasta illalla ja silloin ei ehdi nähdä kuin vähän aikaan. Tämäkin ärsyttää jo paljon. Saa nyt nähdä näemmekö ollenkaa...Jotenkin kaikki vain ärsyttää tänään. En edelleenkään jaksaisi koulua mikä olisi huomenna vuorossa. Aargh! Siis ei ole kiva olla paikassa jossa tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Mutta ei voi mitään, se on vähän pakko jos haluan valmistua. Joskus tekisi kyllä mieli lopettaa vain kaikki ja vaipua syvään uneen vaikka vuodeksi, ei tarvitsisi kestää ihmissuhde ongelmia tai koulun paineita ja stressiä. Olen vain tuntenut itseni väsyneeksi viime aikoina vaikka olenkin nukkunut hyvin. Ja olen ollut myös tavallista ärtyneempi. No ehkä tämä johtuu myös siitä, että joudun lopettamaan tanssin vanhempieni ja itseni takia. Ärsyttää vain se, etten pääse enää esiintymään yleisön edessä...luultavasti ikinä. Sillä ensi kesänä menen töihin ja muutan omaan asuntoon. En voi töiden takia harrastaa enää mitään säännöllistä koska työni on vuorotyötä. Ja no, valmistuminen pelottaa myös osaksi minua koska kesällä minun pitäisi osata kaikki asiat kun menen töihin. No ihan sama...saa nähdä olenko hengissä vielä silloin. Nyt kaikki tuntuu vaan niin vaikealta ja raskaalta. Mutta ei voi mitään, pitää vain yrittää sinnitellä yksin kaiken kanssa ja pysyä hengissä. Onhan se toki vaikeaa mutta olen selvinnyt tähänkin asti, joten selviän jatkossakin.