Elämässä menee paskasti ja sitten sitä kuolee (joopa joo, olisikin välillä niin hyvä tuuri)

Koulu vituttaa ja pahasti. En vaan enää millään jaksaisi olla siellä. Olen yksin luokallani eikä minulla ole ketään opiskelu kaveria. Olen jo tottunut tilanteeseen mutta silti en voi sille mitään että vaan välillä tekisi mieli vain lopettaa koulu ja jäädä nukkumaan. Mutta haluan silti valmistua ja päästä kotoa pois. En pidä luokanvalvojastani, hänen mielestä opiskelu on koko elämä. Just joo! Ei todellakaan. Olen nykyään koulussa niin pahalla päällä koko ajan ja koulun jälkeenkin vielä. Tunnen itseni niin ulkipuoliseksi. Okei, joku voi sanoa, että koulussahan opiskellaan eikä olla kavereiden kanssa mutta totuus on että kavereiden ansiosta jaksaa mennä kouluun. Kavereiden jota minulla ei enää ole. Tietenkin tämä tilanne on omaa syytäni. Minähän se olin joka pani välit poikki entisen kaverini kanssa. Lisäksi kaikki miljoonat koulutehtävät ja kokeet stressaavat. Tuntuu että vaikka kuinka yrittää tehdä niin lisää tulee. Ja opinnäyte työ stressaa myös,ajatukset ei vaan pysy kasassa eikä sit huvita tehdä. Toivottavasti oon hengissä vielä keväällä. Saara kuittaa ja lopettaa.