Olen päättänyt että minusta tulee vahvempi. Yritän hoitaa koulun kunnialla loppuun ja samalla nähdä kavereita ja rakasta niin paljon kuin pystyy. En halua vaipua enää maailmaan jossa tuntuu ettei kukaan ymmärrä ja olen yksin. Haluan lopettaa itseni satuttamisen, sillä se satuttaa myös muita rakkaita ihmisiä. Haluan auttaa ystävääni saamaan onnen. En halua satuttaa enää rakastani satuttamalla itseäni. Sillä hän ei kestä enää enenmpää tätä. Hän sanoi kaipaavansa vanhaa itseäni, niin kaipaan minäkin. Olin ennen henkisesti vahvempi, kestin paremmin henkistä kipua. Pelkään että jos en hallitse itseäni niin menetän rakkaimpani jonka vihdoin sain itselleni ja jota olen rakastanut sisimmässäni jo yli vuoden. Kultani on ainoa joka pitää minut vielä kasassa. Mutta ei silti sovi unohtaa rakkaita siskojani jotka ovat tukeneet minua myös todella paljon. Siksi toivon että voisin auttaa isosiskoani onnessa ja toinen siskoni löytäisi taas kiinnostuksen asiaoihin ja hän saisi elämän ilonsa takasin. Tuntuu että olen ollut koko syksyn jonkinlaisessa horroksessa. En ole täysin nauttinut elämästä enkä varsinkaan koulusta. Tämä on sinänsä sääli sillä ei sitä elä kuin kerran ja puolet syksystä tuntuu menneen hukkaan. En nyt keksi enenmpää tätä mietiskelyä joten tässä on yhden laulun sanoja jotka kuvaavat minua ja sitä miten joskus kävi rakkaani kanssa ja mitä tunsin kuvainnollisesti, ei siis ihan kirjaimellisesti niin kuin laulussa sanotaan.
Herra ylppö ja ihmiset - horros
Sinä kesänä liikuin tivolin mukana
(Ja tapasin sinut)
Sinä kesänä päätin että alkaa elämä
(Kun tapasin sinut)
Sinä esitit tanssiasi
Mä peittelin riemuani
Ja mä pyysin sua omakseni...
tai no piti,
mutta menetin rohkeuteni
Halusin nähdä sinun huoneesi
Nähdä sinun maailmasi
Halusin astua sun vaunuusi
Ja katsoa tanssiasi
Ilman että mikään meitä keskeyttää
Se on elämää!
Estä minua uppoamasta
Herätä minut horroksesta
Herätä minut horroksesta!
Loppukesästä tivoli suljettiin
(Ja menetin sinut)
Minä autoin sinua muutossasi
(niin menetin sinut)
Minä kannoin tavaroitasi
Ja peittelin itkuani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti