Tää on hylättyjen valtakunta

Elämä jatkuu, käyn koulua, nään kavereita, käyn salilla ja olen välillä kotona. Silti elämä tuntuu hirveen tyhjältä välillä. Vaikka olenkin rakkaani kanssa kokonainen niin silti tuntuu että jotain puuttuu. Jotain pientä ja hyvin olennaista. Koulussa käynti tuntuu välillä niin vaikealta ja tekisi mieli vaan lopettaa. Mutta miten sitten pääsisin omaan kotiin kun ei olisi mitään koulustusta? Ei, on vaan pakko yrittää pusertaa eteenpäin vaikka välillä tuntuu pahalta. Koulussa ei ole varsinaisesti luokassa ketää ystävää enää ja ainoatkin ovat siirtymässä toiseen kouluun. Eli motivaatio laskee vielä lisää. Välitunneilla on sentää jotain seuraa toiselta luokalta, se piristää vähän tai se, että tietää näkevänsä rakkaan ihmisen koulun jälkeen. Pieni irrottelu kaveriporukassa auttaa hieman pahaan oloon mutta ei poista sitä. Ei haluaisi näyttää heikkoutta koulussa vaikka totuus on että koulu stressaa eniten tällä hetkellä elämässä. Tuntuu että itseltäni odotetaan niin paljon osaamista ja oletetaan että koulu on koko elämä. Se ei ole niin. Rakkaat ihmiset ovat elämän tärkein asia. Toki koulukin on tärkeää mutta itseni mielestä rakkaat ovat ne jotka antavat voimia koulussa käymiseen. On joku syy miksi käydä. Oma opettajani ei ymmärrä ehkä näitä "nuoren" aatteita ja mielipiteitä mutta se siinä onkin. Välillä tuntuu että luokassani nuoria ilkutaan ja katsotaan nenänvartta pitkin koska emme ole niin paljon elämää nähneitä. Mielestäni on ärsyttävää kun opettajani ja aikuisopiskelijat ovat välillä niin olevansa vaikka eivät itsekkään tiedä sen paremmin tai ole parempia ihmisiä. He kuvittelevat että emme ole tosissamme opiskelun suhteen koska tekstailemme tunnilla tai teemme muuta. Tämä ei ole totta. Piirtäminen ja kännykän näpertäminen auttavat minua pysymään hereillä tunnilla. Mutta ei meitä kuunnella. Kokeita ja uusia tehtäviä pukkaa koko ajan lisää ja opinnäyte työ stressaa enkä ole päässyt edes alkuun. Pelottaa etten saa kaikkea tehtyä ja tipun koulusta. Mutta en myöskään suostu omistamaan koko elämääni pelkästään opiskeluun. Opiskelu ei saisi syödä kaikkia voimavaroja ja masentaa.